Jooh, tuon paapparaisten PM-kisan jälkeen pääsi onneksi murehtimaan toisenlaisista asioista joksikin aikaa; kuten siitä miten saa populan mahtumaan asuntoautoon ja sen auton Ahvenanmaalle ja takas. No, unohtu siinä ainakin ampumaurheilu joksikin aikaa ja tulipa hyvää hermotreeniä.

Reisusta palattua syvennyttiin sitten taas ampumaurheiluun. Pikkasen pohdittiin taas polviasennon mystiikkaa - mystiseksi se jäi yhäkin. Makuulta yritin taas metsästää sitä 590:ää kotiradalla, kun oli KSA:n mestaruuskisat. Lähellä oli taaskin vaan ei ihan: 589 sain kun muutaman kerran petasin asennon uudestaan (en sentään asetta). No, se kyllä oli keliin nähden aika hyvä tulos sillä kertaa.

Viikonloppuna oli sitten vähän isommat mestaruustaistot. Lauantaina täysottelu. Makuu meni jotenkuten (390). Pysty meni enimmäkseen hyvin, mutta viimeisessä sarjassa tuuri (siitähän se tietenkin oli kiinni) petti: aloitus kasilla eikä kymppiä meinannut enää saada mitenkään. Ja kun lopulta sai sen viimeisen sarjan ysin vauhtiin, niin eikös pitänyt viimeisellä tulla taas vaihteeks sellanen haamuosuma. Mielestäni oli hyvä lähtöä ja kuikuilin kieli pitkällä putkeen, että taisin lopettaa kympillä, vaan seiskassa oli. Eli pysty 368. No, ei mikään huono tilanne vielä kuitenkaan. Vaan polven jälkeen oli. Siinä vedettiin kesän (ja ehkä vuosituhannen) huonoin polvi 361. Meinas ajoittain mielenrauha rakoilla, kun hyvästä laakista oli aina hyvä ysi ja pikku virheestäkin oltiin sitten jo kasin puolella. Eikä yhtään mieltä ylentänyt sekään huomio, että joukkuemitali meni sivu suun muutamalla pisteellä... eli lähinnä meikän polvitupelluksen takia.

Seuraavana päivänä ei tarvinnut onneksi ampua kuin tuota matalempaa "hihnaa". Joukkuekisan tulos 582 kun oikein kovasti yritti. Saattoi olla kyllä hiukan pahanpuoleinen keli siinä toisessa erässä. Pelkäsin vähän, että tais jäädä henkilökohtainen kisa tänä vuonna haaveeksi. Vaan ei tehnyt edes tiukkaa: 576:lla meni jatkoon vielä siitä erästä - eka erässä raja oli 581. Meillä vähän joukkuetouhu kärsi siitä, että oli kaksi ampujaa oloiltaan vaikeammassa erässä, vaan tuskin tuo mitään ratkaisi.

Henkilökohtaisessa kisassa tuuli ehkä aavistuksen hellitti, vaan oli siinäkin tekemistä. Aloitus 98. Toiseen sarjaan (96) tuli turhan monta ysiä ihan rohkeuden puutteesta, kun ei oikein ollut uskallusta tarpeeksi ruuvata virtauksen muuttuessa. Jatko meni sitten kyttäillessä ja lärpätysten sekaan ampuessa ihan kohtuullisesti ...99+98+98. Viimeisessä sitten sain nauttia yllättäin huippukelistä: aurinko meni pilveen ja tuuli rauhoittui lähes täysin. Jälkikin oli sitten sen mukaista: yhdeksän sisäkymppiä ja yksi 9,9 (huono laukaus). Lopetustaulu oli ehkä paras mitä ikinä olen ampunut: luultavasti 2x10,9. No 588 eli ei aihetta suurempaan juhlaan, jollei murheeseenkaan. 590 oli finaaliraja ja 595 piikkipaikka (Hirmuisella P. Saarella).

Oli kyllä mahaltaan ampumiskisoiksi aika vääntöjä molemmat oikukkaan tuulen ja valaistuksen takia.