Pääsiäinen meni "korkeanpaikan" leirillä eli hiihdellen Hossassa. Hiihtokelit oli ihan hyvät, joskin voitelu petti hetkittäin ja ladutkin oli ummessa ajoittain. Tuulesta huolimatta kuitenkin aina saatiin makkaranpaistotulet tehtyä ja osattiin kämpälle takaisin. Jägermeisterilla kyllä piti pari kertaa hiukan doupata... palautumisen edistämiseen käytettiin sitten saunaa, olutta, kahvia, suklaakakkua jne.

Leirin alle tuli yksi makuutreeni vedettyä. Siinä toistui taas sama kuin oikeastaan kaikissa aiemmissakin makuutreeneissä tänä talvena. Eli sitten alkaa tulla kymppiä, kun uskoo, että tietyt (yksinkertaiset) asiat pitää tehdä just oikein: eli ei jämitetä eikä kaniteta, vaan ollaan rennosti ja puristetaan laukaus siististi.On se jännä, että tälläkin kokemuksella pitää opetella nuo asiat vähän alusta joka kevättalvi. Vaikka onhan se toisaalta helposti ymmärrettävissä, että kun muutaman nätin kympin saa vähän virheellisellä tekniikalla, niin alkaa luulla, että ei se niin nökönuukaa ole onko vasen käsi tai oikea olka rentona ihan oikeasti - sitä luulee, että kun jollain tavalla saa tähtäinkuvan pysymään "pyöreänä", niin kyllä se kymppi kuolee. No, onneksi se muistutus asioiden todellisesta tilasta tulee hyvin pian parin viivaysin ja jopa kasinkin muodossa. Tosin niissäkin on vaarana, että alkaa äijä hokea sitä "ei käy paukku"-mantraa. Vaan kyllä se taas viimeksikin alkoi paukku käydä, kun ensin totesi, että asento itseasiassa osoittaa metrin taulusta vasemmalle ja sitten vielä viitsi siirtää ruhoaan sen verran, että oli suuntaus edes sinne päin.