Seuraava olkoon opiksi kaikille välinehuollon ja välineiden tarkistamisen merkityksestä. Kesäkuun alussa menin eräänä iltana ampumaan KSA-cupia, kun kerrankin oli tuuli voimakasta vähäisempää (tyyntä kait ihan turha tänä kesänä toivoakaan). Ajatuksena oli ahnehtia oikein kunnon tulos makuulta muiden pelotteluksi.

Koelaakeilla ruuvasin kasan kohdilleen vasemmalta kasista saakka (oli edellisenä iltana ollut Jämsänkosken reserviläiskisassa lievästi sanoen tuulista). Siirryin siitä kisalaukauksiin ihan mallikkaasti. Lievä tuuli kuitenkin painoi ajoittain vasemmalta ja niinä hetkinä kasa pyrkiä kympin oikeaan reunaan, jopa hiukan ysin puolelle. Minä napsuttelen pikku hiljaa vastaan. Kasa asettuukin kohdilleen ja tulee jopa pari 50 pisteen taulua. Jälkeenpäin kuitenkin tajusin, ettei tuo menestys johtunut suinkaan tähtäinsiirrosta vaan tuulen hetkellisestä tyyntymisestä. Sitten alkoi jälleen se pieni virtaus vasemmalta ja osumat pyrki jälleen oikealta ohi. Kun tuli kolmas siisti nippu peräkkäin kympin ja ysin rajalle oikealle (vaikka melkein joka laakin jälkeen otin napsun vasempaan), multa petti hermot.  Ruuvasin 20 napsua vasempaa ja katsoin tähtäinrungosta, että siirtääkö se oikeasti. Joo.. näyttäs siirtävän. Ruuvasin ne 20 napsua takaisin ja ammuin - kutonen vasemmalla! Tässä vaiheessa oli tutkimuksen paikka. Tutkimuksen tulos oli, että tähtäinrunko (mallia Elite) ei siirtynyt sivusuunnassa suuntaa vaihdettaessa vasta kuin n. 15-20 napsun jälkeen. Ilmeisesti johteen säätöruuvit oli hiukan tiukassa ja/tai voitelu kuivahtanut.

Illan päätteeksi vein rungon Sivulan Veijolle huollettavaksi ja mittakellolla tarkistettavaksi (siinähän se traktorin tekemisen ohessa menee). Seuraavan viikonlopun Karelia Matchin makuukisat ammuin Anschutzin rungolla. Veijo putsasi rungon ja sääteli ja tarkisti, nyt kuulemma on klappia vähempi (1 napsu).

Tuo edelläoleva selvittää paljolti sitäkin, miksi alkukevään tuulet on tuntuneet niin vaikeilta ajoittain hallita. Edellisen illan reserviläiskisassa oli tunne kuin tuuli heikkenisi koko ajan, koska osumat meni tuulen "yläpuolelta" ohi korjauksesta huolimatta.... hyvin ymmärrettävä tunne, jos korjaukset ei tehoa. Samoin Mikkelissä oli kisan alussa osumilla ihmeellistä pyrkyä vasemmalle jatkuvasta korjaamisesta huolimatta.... ja Mikkelin finaalihan antoi alkuunsa ysejä, joille ei tuntunut mitään järkisyytä silloin olevan.

Hyvää tässä on se, että vika löytyi ennen syksyä. Opettavaista se, että tietty terve epäilys pitäisi olla muunkin kuin omien taitojen suhteen ja toisinaan tulisi uhrata hieman aikaa välinehuoltoon.