Ne oli sitten viikonloppuna Vierumäellä impparin SM-kisat. On se kyllä hieno paikka ja varmaan vielä hienompi kun valmiiksi saadaan.

Omassa suorituksessa (572) ei juurikaan ole kehumista. Vaikea sanoa, mistä se oikein kiikasti. Etukäteen vähän arvelin, että voisi taas näkemisen kanssa olla ongelmia, koska ne taululaitteen peitepahvit oli vähän kellertävät ja se on meikän silmälle ollut myrkkyä tällä kaudella. Kuitenkin tuntui, että näki ihan kohtuullisesti mitä oli ampumassa - toisaalta tuli koko kisan ajan osumia jopa huonoon ysiin saakka lähdöistä, joista odotti varmaa kymppiä. Tuuriakin olisi voinut himpun verran olla, sillä .9 osumia oli turhan paljon; vaan lopultakin ihan sama onko tulos 572 vai 576. Periaatteessa olin hyvin levännyt edellisen päivän toimitsijan hommista, mutta suoritus ja oma olo kertoi jotain ihan muuta.... joskus vaan näemmä on niitä päiviä, kun ei ole vireessä - no, onneksi on joskus toisinkin.

No, ellei meikä onnistunut, niin moni muu onnistui. Päällimmäisenä tietenkin Nokipiin Villen Y20-sarjan hopea - hieno saavutus meikän valmennuksesta huolimatta ;). Lisäksi noin yleisesti mieltä lämmittää, että lahjakkaita nuoria tulee rytinällä. Kurjen ja Törmälän mitalit Y-sarjassa oli iso yllätys, vaikka pojat on tällä kaudella jo aikaisemminkin väläytelleet. Yllätys nimenomaa oli se, että taso kesti tiukassakin paikassa. Seuraava yllätys oli ko. nuorten miesten omassa sarjassa seuraavana päivänä, jossa Björkbackan Jaakko Karstulasta jätti nämä ennakkosuosikit kylmästi himmeille mitaleille. Jaakko paransi omaa ennätystään useamman pisteen lukemille 590. En viitsi vanhoja tulosluetteloja ¨penkoa, mutta jotenkin on tuntu, että tuo kolmikko on tällä kaudella noussut tuloksissa ainakin 20 pinnaa. Näiden lisäksi taisi Peltoniemen Paula tehdä kauden parhaat tuloksensa ottamalla kaksi mitalia (N ja N20).