Sunnuntaina kävin lipsuvin suksin tökkimässä muutaman kilometrin ja syötiin pätkät kabanossia poikine ja Mervin kanssa hiihtomaassa. Yleensä olen ajatellut, ettei hiihtelyn tms. fyysisen treenin jälkeen isommin kannata pystyä ampua. Nyt kuitenkin tuli otettua niin kevyesti, että vaikka koivet ehkä oli hieman raukeat, niin ei kuitenkaan väsyneet ja olo oli harvinaisen pirteä. Kun muutenkin oli Muurameen menoa, niin päätin hoitaa joukkuesarjakisan viimeisen kierroksen pois alta.

Muuramessa ei sitten ihan heti päässyt toimiin, kun Veijo oli siellä piekkareineen .... yllätys, yllätys.. testaamassa ;).

Tällä kertaa olikin sitten ihan oikeaa ampumista enimmäkseen. Tosin aloituslaaki oli ysi, mutta muuten meni suht vakaasti. Oikeastaan mikään muu ei jäänyt kaihertamaan kuin, että viimeisen laakin tuuppasin aavistuksen ysin puolelle ja meni siinä 590. Heikkoa hetkeä ei tällä kertaa ollut, ellei lasketa sitä, että 5. sarjaan tuli kaksi ysiä ja huono kymppi peräkkäin. Kaseja ei ollut, pari huonon puoleista ysiä kylläkin. 589 (98+98+99+98+98+98). Taulut olis kyllä kantsinut säästää vaikkapa Veijon tulkattavaksi: on vähän se tuntu, että joku olis voinut tulkata sieltä muutaman pisteen enempi. Mutt säästetään tulkkituuri kisoihin.

Laukaisukoneiston virepalojen vaihto on muuten nopeuttanut meikän ampumasuoritusta selvästi: 60 laukauksen kisa menee nykyään 15-20min nopeammin.

Tähän ilmakivääriammuntaan liittyy meikällä yksi paha ongelma: suoritustason ero kilpailusuoritusten ja harjoitusten välillä. Tuo yli 585 vauhti on treeneissä jonkinlainen vakio, mutta kun on oikea kisa, niin se on lähinnä ihme. No, tämähän kyllä on tuttu ilmiö muillakin. Käsittääkseni ei vaan olisi pakko olla näin. Sitä tukee sekin, että piekkarilla ei samaa ongelmaa ole ainakaan yhtä selvästi. Makuun osalta voisin jopa väittää, että tosikisassa ampuu helposti paremmin ja asennoissakin huiput saattaa nousta harjoitustasoa ylemmäksi (tosin putoamisiakin tulee).

Perimmäistä syytä en tähän tiedä. Yksi teoria on se, että ilmakiväärillä joutuu aloittamaan kisan pystystä eli ei ole sellaista "helppoa" sisäänajoa kuin piekkarilla. Toinen selitys voi olla se, että näitä ilmakiväärikisoja ampuu kuitenkin heikommalla rutiinilla, koska kilpailee talvella vähemmän. No, en tiiä onko selityksillä ja syillä niin suurta merkitystä. Ehkä vaan pitää opetella psyykkaamaan itsensä kisassa enempi harjoitustunnelmaan ja "tyhjäpäisyyteen" ja harjoituksiin hankkia jostain pientä lisäpainetta.