Tuon tähtäinjupakan jälkeen oli sitten Karelia Match Joensuussa. Meikä oli liikkeellä minibudjetilla eli majoitus teltassa. No, itse asiassa selvisin yhden yön telttailulla. La-iltana menin setääni moikkaamaan Kontiolahdelle  ja sinne tuli jäätyä saunomaan ja yöksi.

Lauantain täysottelussa ammuttiin taas vaihteeksi tuulessa ja kylmässä (alkaa hiljalleen kyllästyttää tän lajin kelit). Makuulta ei saanut oikein mitään aikaan (387). Pysty oli ihan kohtuullinen loppua (8,8,8,9,8,10) lukuunottamatta. Siinä tuli varjo tauluun ja en vaan osannut - teknisesti kyllä ihan yhtä hyviä laukauksia kuin muukin kisa. Polvelta olisi voiniut jotain tullakin hieman nihkeästä alusta (93+93)huolimatta, mutta lopussa iski vilu sen verran pahoin, että hyvä kun tauluun osui. Neljä viimeistä 8,8,9,9 ja 374. Finaaliinkin osallistuin.. siitä ei muuta mainittavaa olekaan. Positiivista tässä oli se, ettei ruotsalaisille hävinnyt.

Seuraavana päivänä särki päätä (Burana onneksi auttaa) eikä muutenkaan ollut kovin hääppöinen - alkoholilla tuskin osuutta asiaan (kaksi saunaolutta edellisenä iltana). Vilukin oli, koska aamusta ei sen lämpöisempi keli ollut kuin edellisenä päivänäkään. Yritin häätää vilua siinä ampumaradan lähellä olevalla varumiesten este- ja kuntoradalla. Vilu kähti ja keli lämpeni yllättäin ennen kisan alkua (liki 20 astetta) ja sitten meikällä valuikin hiki koko ajan. Mikähän mun lämmönsäätelyjärjestelmässä oikein on vialla.

Itse kisa oli monella tapaa mielenkiintoinen. Aluksi oli tuuria ja ensimmäinen sarja 100 kymppiä raapimalla. Sitten ei ollut tuuria ja toinen sarja 95 viidellä hyvällä ysillä.Loppu mentiin hiukan normaalimmin tuurin osalta. Kisan loppupuolella huomasin, että patruunamäärä ei täsmää eli olin johonkin tauluun ampunut joko yhden tai kolme laukausta kahden sijaan. Kun en tiennyt kumpaan suuntaan virhe oli, niin ammuin seuraavaan tauluun kolme laukausta, ettei ainakaan lopu taulut kesken. No, sinne tuli kaksi kolmen laukauksen taulua, joten viimeinen taulu jäi tyhjäksi. Sitten odoteltiin tulosta tauluun. Alun jatkeeksi tuli 99... 98.  Pienen odottelun jälkeen punakynällä 100 (kiva, että rajat nousee ajattelin) ja viimeiseen sarjaan 79!!!!. Siinä meinas mennä leipäpala väärään kurkkuun. Lähdin "monttuun" ja pyysin ystävällisesti, että katsottaisko vielä vähän niitä mun tauluja. Selittivät, että mulla oli viimeinen taulu tyhjä, joten olin jättänyt kaksi laukausta ampumatta. Vaan kyllä sieltä kuitenkin löytyi ne kaksi taulua, joissa oli ylimääräinen osuma.. tosin vähän samaan reikään ammuttuna, mutta selkeästi kuitenkin.

Eli puhumalla finaaliin kolmantena 591:llä. Puustinen oli karkuteillä (596) liikaa ja vähän turhan kaukana Häkkisen Henkkakin (593).  Takana oli sakkia lähellä, joten puolustustaistelulta vaikutti enempi. Finaali kuitenkin alkoi kohtuullisesti. Ensimäiset osumat huonoja sisäkymppejä ja koko ajan osui keskemmälle - seitsemäs laaki antoi jo 10,8. Häkkisen Henkka vieressä poukkasi pari kertaa ylös ja tömisteli muutenkin siihen malliin, että epäilin olevan ongelmia. Puhumalla joutui pisteistään huolehtimaan tässäkin: yhdestä finaalilaukauksesta tarjottiin 8,7, vaikka se oli hyvä kymppi. Onneksi olin kuulolla sen verran, että saatoin huikata protestin. Kahdeksas laukaus sitten oli hiukan ysin puolelle, yhdeksäs huono kymppi ja viimeisellä huono ysi tuulen mukaan. Hetken harmitti tuo loppu, koska ajattelin siinä ilman muuta menettäneeni nousun toiseksi ja ehkä jonkun päässeen takaa ohikin. Vaan eipäs kuitenkaan: kakkoseksi mentiin Henkan ohi ja muut pysyivät kiltisti takana.