Jäänyt vähän niukaksi tämnä raportointi, hirmuisen treenaamisen ja ennakoitua aikaisemman kisakauden avaamisen vuoksi.

Tuli lämpöset kelit tuossa kuun alussa niin yllättäin, että ne meni oikeastaan ohi melkein kokonaan ennenkuin kerkesin ulkoradalle treenaamaan. Sitten kun kerkesin, niin olikin jo vilpoisempaa. KSA-cup on avattu tavanomaisin tuloksin: 3x20 568 ja makuu 584 (tuntuu olevan aina samat lukemat kun eka kertaa ulkona ampuu). Kolmiasentoisen pysty oli hyvä, vaikkei ollutkaan kuin 185; siinä kuitenkin pysyi kaikki ysissä.

Kisakausi tuli avattua Mikkelissä, vaikkei ollut tarkoitus. Lauantain täysottelu oli sellainen loiva alamäki: makuun jälkeen jaettu ykkössija, pystyn jälkeen kolmosena, polven jälkeen vitosena ja finaalin jälkeen kutosena. Keli oli perinteinen Matin kisojen keli: lämpöjä alle 10 ja jonkin verran tuultakin. Makuu oli kyllä ihan ok, paitsi se yksi tyhmä kasi: ei pitäs ampua, jos on tunne, että kaikki ei ole kohdillaan - tällä kertaa rekyylivirheellä alakasiin. Pysty oli hyvä keliin nähden. Tosin siinäkin vähän kaiveli se kolmannen sarjan huono hetki (8-8-7). Polvelta oli sitten ensimmäiset 20 laakia ihan pallo hukassa - se mentiin ysin vauhtia. Jotenkin tuollaisista luulis pikku hiljaa pääsevänsä. Finaali olis voinut olla hyväkin tai ainakin näistä pystyfinaaleista alkaa odottaa jotain, koska nyt lähtee laukauksetkin pystystä useimmiten ekalla puristuksella. Alkoihan se sentään kympillä.... ja sitten irtosi perälevy ja piti hölkätä työkalua hakemaan. Toisen laakin vedin hiukan hengästyneenä ja se oli seiska vaikkei kovin huonolta lähdöltä edes näyttänyt. Eikä sen jälkeen sitten hommasta suuremmin mitään tajuttukaan. Toisaalta ei varmaan hirveesti kannata murehtia näitä kalsakeleissä ammuttuja tuloksia - ei se nyt niin hirveän huono ole kuin tuon polven osalta - 1131 (393+370+368).

Sunnuntaiaamuna meinas mennä sisu kaulaan jo kun vilkaisi ikkunasta ulos ja oli lumet maassa. Mikkelissä onneksi oli hiukan kesäisempää (+4, tihkusadetta ja ajoittain tyyntä). Makuukisa olis voinut mennä kovaakin ilman pikku huolimattomuutta. Iriksen suodatinkehä oli puolivireessä keltaisen suodattimen ja tyhjän reiän välillä. Ihmettelin alkukisan, että miksi mun pitää vähän väliä ottaa napsua alas, kun osumat pyrki yläkymppiin. Toisen sarjan tuli ihmeteltävää lisää, kun meinas näkökin mennä. Siinä sitä olikin ihmettä, valaistus kuitenkin näytti pysyneen ihan samana. Päätin kokeilla keltaista suodatinta. Kehää kääntäessä sitten huomasin, että eihän tuo liikahtanut juuri mitään kun napsahti keltaisen koloon. Käänsin takaisin kirkkaalle, vaan eipä tullut mieleen, että miten se puolivire on ehkä vaikuttanut osumapisteeseen ja että ne aiemmat alanapsut saattoi johtua siitä. Niin sitä vedettiin iloisesti viivaysi alas ja toinenkin vielä samaan paikkaan melkein kasiin saakka ennenkuin alkoi järki herätä. Sittenkin vielä tuli ruuvattua liian varovasti ja siitä tuli vielä hyvä ysi alas. No, loput meni taas normaalisti ja jopa vähän paremminkin. Ei 592 (98+100+96+98+100+100) huono ole, mutta olishan se voinut olla vielä jännempää lopussa ilman tuota sohlaamista. Finaali oli sitten kuin lehmän henkäys: ei jännittänyt, eikä osunut. Oli ihan hyvän näköisiä lähtöjä, mutta kymppejä ei sitten millään - vieläkin olen ihan ymmällä, mitä en tajunnut siinä finaalissa tai mitä meni pieleen.

Nyt alkaa sitten viimeiset valmistelut tulevan viikonlopun 300m:n kisoihin Hälvälässä. Pysyis nyt vaan tuulet inhimillisinä, että vois PPC-pyssyllä muutakin kuin yrittää.