Päätin sitten ruveta tälläisen ampumaurheiluaiheisen blogin pitoon, kun ei muut näytä kerkeevän. Tätä ei kyllä ihan täysin arvannut julkistaa, mutta jos Ari viitsii tän kotisivulleen linkittään, niin sitten joku voi erehtyä lukemaankin. Vähän kyllä mietin, että mistä tämä "poskensoitto" oikein kertoo meikän persoonallisuuden kehityksessä - vai pitäskö puhua taantumasta.

Mahdollisia syitä tulee useampikin mieleen. Jokainenhan pidempään lajia seurannut, on huomannut, että mitä lahjattomampi ja vanhempi ampuja on kyseessä, niin sen hurjemmiksi jutut käy; kuka on ampunut kuussataa monta kertaa treeneissä jne. Toinen mahdollinen syy voi olla se, että pitää alkaa ite kehumaan itteensä kun ei muut enää sitä tarpeeks usein tee - tai sitten en vaan kuule (aihettahan toki olisi). Tai ehkä tää on sitten vaan sitä, kun ei meikästä näytä tulevan kirjailijaa, niin jos edes tulis keskinkertainen blogin pitäjä.... tai ees keskinkertaisuuden mestari.

Varmaan ne, jotka erehtyvät tätä lukemaan tuntevat minut, joten sen tarkempaa esittelyä itsestäni tai menneistä vaiheistani ampumaurheilun saralla en ala tekemään. Jos jotain joku haluaa kysyä, niin kysyköön pois. Vastauksien oikeellisuudesta yms. pikku asioista vastuu on tietysti kysyjällä.