Juhannuksesta selvittiin veneestä putoomatta... sepalus saattoi olla auki, mutta se saakin olla tässä iässä.

Juhannuksen jälkeen olennaisin kisa oli Veteraaniampujien kansallinen mestaruuskisa Säkylässä. Mahaltaan ammuttiin lauantaina. Tällä kertaa ei ollut kelissä valittamista: tarkeni, ei tuullut ja pilvipouta. Ehkä oli aavistuksen olevinaan hämärää vanhalle puusilmälle, joten koelaakeilla ruuvasin etureikää hiukan isommaksi kaiken varalta. Parinkymmenen koelaakin verran siinä tuhrasin ja keräsin rohkeutta ennenkuin uskalsin aloittaa.

Hyvin se sitten alkoikin. Puolessa välissä kisaa oli täydet 300 kasassa ja tiesin sen itsekin koko lailla varmasti, vaikka siellä yks vähän huono osuma olikin. Voi sanoa ihan reilusti, että tuli huonot housuun. ja neljäs sarja olikin sitten sen mukainen eli 97. Viidennestä tuli tuurilla 100 ja viimeisestä taas 97. No, 594 on tälläselle tavalliselle paskahousulle ihan hyvä tulos, joskin vähän aikaa jurppi tuo tapa millä sen teki. No, vähän voi sillä selitellä, että eipä ollut alkukesän aikana päässyt henkisesti tottumaan kunnon vauhteihin.

Tuo mun tulos oli muuten samalla SVA:n Y45 sarjan ennätys (tiiä koska tuon korjaavat ennätysrekisteriin). Kisan paras makuutulos se ei kuitenkaan ollut, sillä Ranteen Hessu ampui 595 pari pykälää vanhempien sarjassa.... no se onkin ehtinyt treenaamaan kauemmin ;)

Sunnuntaina oli sitten asentokisa. Se oli vaikeaa varsinkin joka asennon alussa. Makuulta tuli toistettua edellisen päivän huonoimmat sarjat eli 194 (97+97) - 14 laakin jälkeen oli jo kaikki 6 ysiä, joten lopun sai punnertaa, että edes tuon sai. Pystystä sai ensimmäistä kymppiä hakea ensimmäisen sarjan lopulle saakka. Sitten niitä tuli sen verran, että 183 (90+93) sai. Polvelta kaksi kasia neljään ensimmäiseen, mutta siitäkin loppurypistyksellä 188 (93+95). No, se oli työvoitto.... tai siis ei ollut voitto, koska Lausteen Late ampui pari pojoa enempi.