Kerkesin viikonlopun aikana pari kertaa treenaamaan.

Perjantaina kävin illalla pystyä piekkaroimassa. Siinä on sellainen ihmeellinen tilanne, että osuu kyllä hyvin (eli pisteitä tulee), mutta ei tunnu likikään yhtä hyvältä ampua. Koko ajan vähän ikävästi sellainen tuntu kuin olis pyssy kilon liian painava. No, täytyy nyt katsoa johtuuko se vaan siitä, että on tottunut imppariin tässä talven aikana vai pitääkö tosiaan miettiä jotain pikku kevennystä - etutukistahan tosta lähtis rautasahalla helposti alumiinia puolikin kiloa (piipusta ei viitsi sahata, vaikka se siinä pääasiassa tietysti painaa). No, katsotaan nyt hetki ennekuin ruvetaan mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin. Ehkä tohon tottuu ja toisaalta se kevennys olis siinä mielessä paha, että "hihnoissa" pitäs sitt laittaa lisäpunttia nykyistä enempi.

Tänään sitten kävin vetämässä viikon toisen treenin. Ensiksi pystystä 40 laakin tulostesti ja sitten polvelta vähän perään.

Niin joo.. olen tässä ruvennut kevään harjoitusten mielenkiinnon kohottamiseksi alkanut pyörittää sellaista "jatkuvaa täysottelua". Meinaa sitä, että ammun aina silloin tällöin treeneissä 40 laakin testituloksen ja tietenkin vuoron perään makuulta, pystystä ja polvelta ja lasken sitten aina kolme viimeistä testiä yhteen. Siinä on vähän samalla eräänlainen tasonmittaus koko ajan päällä. Ensimmäisen kolmen kerran jälkeen oli 1127 (390+363+374). Vähän oli kaikki ailahtelevaa - polvi tosin olisi voinut olla parempi, ellei joku olisi jossain välissä sammuttanut osaa tauluvaloista. Makuu ammuin toiseen kertaa ennen pääsiäistä ja se oli samaa tohelointia kuin ensimmäinen ja sama pistemääräkin eli 1127:ssä pysyttiin. Tänään sitten oli pystyn vuoro. Alku ei paljoa luvannut, sillä ensimmäiset viisi laakia oli 43 pojoa kahdella kasilla. Sen jälkeenkin kyllä tuli pari kasia, mutta myös kymppejä ja lopulta niistä saatoi ynnätä 375 eli täysottelussa olis nyt 1139 (390+375+374). Ja olipa muuten kauden ensimmäinen 50 pisteen taulukin aika hilkulla.

Treenasin tuohon sitten vielä vähän polvea päälle ja se tuntuu nyt kyllä aika lupaavalta ja osumatkin on aika vahvoja. Pito on aika hyvä, kun vaan muistaa suunnata asennon oikein ja istua tarpeeksi tyynyn päällä, ettei mene paino liikaa oikealle. Ja ennenkaikkea nyt on saanut laukaisuhetken rauhoittumaan sellaiseksi kuin pitääkin - nyt luottaa siihen, että tähtäinkuva pysyy hyvänä ja voi ihan rauhassa puristaa menemään. No, katsotaan nouseeko tuo tuosta 374:stä seuraavalla kerralla.